PRESSIMATKA
Samppanja. Tuo jalo juoma, joka tekee jokaisesta hetkestä juhlavan. Tuo juoma, jota voi nauttia, vaikka ei isompaa juhlaa olisikaan. Samppanja, se ainoa viini, jota joisin, jos olisi pakotettu valitsemaan yhden.
Olen tässä viime aikoina miettinyt tätä nykyistä kuplajuomakulttuuria. Sitä kuinka samappanja on uinut elämäämme, saavuttanut isosti jalan sijaa. Tämä näkyy jo pelkästään siitä, että marssii Alkoon ja katsoo, mikä valikoimamäärä siellä on tarjolla – magnumeita myöten.
Muistan hämärästi, kuinka omat vanhempani nostivat kuplivia marjaviinimaljoja. Omissa ylioppilasjuhlissani nautittiin saksalaista kuohuvaa ja saksalaista se oli pitkään lakin päähän painamisen jälkeenkin.
Sitten tuli cava ja noin kymmenen vuotta sitten lasissa alkoi pysyvästi poreilla samppanja. Olen pitkään jo sanonut, että jos joutuisin valitsemaan valitsemaan vain yhden viinin, mitä nauttia, se olisi samppanja. Juon mielummin vähän ja laadukasta. Lähtökohtaisesti olen muutenkin sitä mieltä, että upeissa valkoviineissä on huomattavasti enemmän hienoja nyansseja kuin punaviineissä. Ja kun löytää oman maun mukaisen, hienon valkoviinin, se on jotenkin huomattavasti nostattavampi tunne kuin hienon punaisen äärellä. Mene ja tiedä, miksi.
Samppanjaan liittyy rutkasti hienoja muistoja. Kahdeksan vuotta sitten ostimme toisen mökkimme. Tässä kauniin harmaassa kelomökissä on seinä, jossa on lattiasta kattoon ulottuva hylly. Oston jälkeisen käyntikerran kruunasimme – kuinkas muutenkaan – samppanjalla ja tämä pullo lykättiin tuolle hyllylle. Seuraavalla kerralla sen viereen asteltiin toinen. Tästä se lähti ja jo vuosia sitten hylly täyttyi samppanjapulloista, joihin jokaiseen liittyi joku muisto, jotkut tietyt vieraat tai vain erinomainen, tunteja kestänyt saunomiskerta avantouinteineen. Juu, kyllä. Pyrin siihen, että samppanja on saunajuomani. Onhan se huomattavasti vähemmän ähkyn tekevää kuin olut.
Ensimmäinen kerta, kun vierailin Champagnessa, oli mieleenpainuva. Kentältä meidät kiidätettiin keskelle keltaisia viiniköynnöksiä ja lasiin kaadettiin yhtä keltaista Blanc de blanc – samppanjaa. Vieläkin menee kylmät väreet. Siinä oli jotain maagista.
Ja maagista oli pari viikkoa sitten Lapissa, Levillä, jossa pieni iskuryhmämme – Damien Valtier Charles Heidsieckiltä, samppanjaguru Essi Avellan ja Interbrandsin Jaana Virkki – oli juhlistamassa Charles Heidsieckin uusia vuosikertoja eli tuoreinta vuosikertaa, Charles Heidsieck Vinatge Champangne Brut 2006 sekä etenkin Blanc des Millenaires 2004 -vuosikertaa. Mikäpä sen upeampi tapa korkata tämä uusi, pelkistä Chardonnay-rypäleistä valmistettu, hienostuneen paahteinen, kypsän sitruunainen ja pähkinäinen Blanc de Blanc kun Lapin lumikinosten keskellä?
Pullomme näki paljon. Se pääsi porovaljakkojemme kyytin, Late-poro nuuskutteli pulloa, pullo kärvisteli lumisateessa aidannokassa ja lepäli hangella hiihtolatujen vieressä. Retkellämme testattiin myös – useampaan otteeseen -, että jos samppanjalasin heittää kädestään 1,5 metriseen lumihankeen, sille ei käy kuinkaan.. Ilta kruunattiin samppanjaillallisella ravintola Ämmilässä, jossa keittiöstä nostettiin pöytään loistavat mätsit Heidsieckin samppanjoille. Upeaa työtä, kerta kaikkiaan.
Miksi pidän Charlesista? Pidän rotevista, leveistä samppanjoista, joissa ikääntyminen tuo samppanjaan pitkää, paahtunutta makua. Charles iskee tarkasti omaan makuhermooni ollen näin yksi suosikkisamppanjataloistani. Samppanjaan monesti liittyy hienosteleva, hieman aroganttikin asenne. Se, mistä erityisesti Heidsieckissä pidän, on heidän iloitteleva asenteensa. He seuraavat samppanja-Charlien esimerkkiä ja uskaltavat myös hassutella. Vaikka lasissa kuplisi näinkin upea vuosikerta, ei tilanteen tarvitse olla hiljainen ja harras. Samppanjaan liittyy myös hauskanpito. Se on niin #socharles.
Charles Heidsieckillä kypsytetyt samppanjat ovat kunnia-asia tai paremminkin tavaramerkki. Heillä sanotaankin leikkisästi, että aika on heidän neljäs rypäleensä. Ja se on sitä monella tapaa. Talon perussamppanjaankin sekoitetaan parhaimmillan jopa 40-50 prosenttia aikaisempina vuosina varastoituja reserve-viinejä
Lisäksi ajan siis annetaan tehdä tehtävänsä ja samppanjat saavat kypsyä pulloissa vuosia kuuluissa kalkkikellarissa, crayèreseissa. Näin syntyy Heidsieckin samppanjoiden omintakeisen, kypsä aromimaailma.
Molemmat näistä uusista vuosikerroista ovat pian Alkon valikoimissa. Muutamia pulloja edellisiä vuosikertoja on vielä myös kaupan ja nyt onkin hyvä hetki napata sekä uutta että vanhaa varastoon niihin upeimpiin nautiskeluhetkiin!
Jos intoilet tämäntyylisistä samppanjoista, niin suosittelen osallistumaan Grand Champagnessa Charles Heidsieckin upeaan Blanc Des Millenaires vertikaalitastingiin – jos sinne vielä on paikkoja tarjolla!
Lue lisää:
Visiitti Charles Heidsieckin samppanjatalolle
Charles Heidsieck Blanc Des Millénaires 1995
Tärpit Grand Champagneen
Matkan tarjosi Interbrands