Mökkihöperyys karisee kerralla, kun käy haistelemassa, maistelemassa ja tutkimassa kesäistä stadia.

Puin kengät jalkaan, kampasin hiukset ja pesin mustikasta siniset sormet saippualla. Mökkirupeama on tältä kesältä ohi. Nyt stadilaistutaan taas. Mitä kuuluu, Helsinki?

Polttava, perjantainen elokuun helle oli saanut kaupungin täyteen väkeä. Kansainvälistäkin oli. Venäjää ja skandinaavisia kieliä kuului sieltä täältä. Japanilaiset marssivat laumoina, kamerat tanassa.

Facebook-lukijani kehui Hietalahden hallin lihakaupan hampurilaisia kaupungin parhaiksi. Sinne siis. Mutta ensin kierros kirpputorilla. Aika kurjaa tavaraa oli kaupan, vaikka pöytärivit olivat täynnä. Mukaan tarttui muutama lusikka ja vanhanaikainen, vekkuli vatkain. Kuvausrekvisiittaa.

Lopulta päästiin tilaamaan. Sitten meni vielä puoli tuntia ennen kuin odotus palkittiin. Oikea lihavuori, pulled pork burger ja pekonilla sekä paksulla juustosiivulla täytetty Roslund burgeri olivat valmiit. En valita. Hyviä olivat. Ja vielä sopivan kokoisiakin. Kuuma siellä yläkerrassa oli syödä tosin.

Aurinko jatkoi porotustaan. Nyt lasillinen viilentävää terassilla. Suunta kohti Vin Viniä, vaikka vähän pelotti, että ajaako taas joku höyrypää sisään kuin drive in:iin konsanaan. Aromikas riesling helmeili lasissa, kun arvioimme kaupunkilaisten kesämuotia. Lyhyitä oli hameet, neonväriä näkyi ja mustaa, tietysti. Vin Vinissä kului tovi, jos toinenkin. Viinilista on niin mielenkiintoinen ja palvelu niin asiantuntevaa, että ei sieltä hetkessä pois halua. Aika saa juosta.

Päivän ehtoopuolella teki vielä mieli jotain pientä hyvää. Joko Lupolo on avannut ovensa kesätauon jälkeen? Olihan se. Uutukainen lista, josta enää kolmea annosta saa pieninä, alkuruoan kokoisina. Maittavien, pienten annosten jakaminen ei siis enää onnistu entiseen malliin. Harmi. Mutta ruoan laatu on edelleen priimaa. Rapucocktail- ja porsaankylki-tryffelisalaatit ovat juuri niin herkullisia kuin Lupololta osaa odottaakin.

Maistuvaa, jännittävää ja hauskaa ruokaa. Vai mitä tykkäätte oliivilakritsista ratisemassa salaatissa tai toffeepaloiksi  paahdetusta valkosuklaasta uuniomenajäätelön kera? Myös Alban Barbera istui illan tunnelmaan.

Ruokaretki stadiin alkoi olla lopuillaan. Kotimatkalla Groteskista kuuluva iloinen pörinä saa haaveilemaan illan viimeisestä drinkistä ja askel kääntyy porttikongista sisäpihalle. Ja drinkkien tekemisen Grosteskin pojat osaavat. Tiskille nostellaan toinen toistaan herkullisemman värisiä drinkkejä. Ei täällä paljon muita juomia juoda. Täyttä on, mutta tunnelma on kiva. Yhdet ja veks.

Kello hapuilee yhdeksää ja aurinko porottaa vielä täydeltä terältä. Iltaelo vasta alkaa. Mutta väsynyt suuntaa jo kotiin. Huomenna sitten taas!

—

Ja ’huomenna’ käytiin sitten Street Gastro-kärrystä nauttimassa lisää possua eli possusandwich. Mitä herkkua! Freesiä, raikasta pikaruokaa. Tästä pitäisi tehdä oikein ketju. Palan painikkeeksi olisi helteellä maistunut hikoileva oluttuopponen, mutta sitä ei Street Gastro-kärrystä saa.

 

Mutta apu löytyi toiselta puolen tietä. Bryggeri-panimon tilavalla terassilla nautittu pils virkisti. Silmäilin myös heidän terassilistaansa. Kiinnostava ja kompakti. Tätäkin täytyy tulla tarkemmin testaamaan. Kokonaisuudessaan koko Sofiankadun ympäristö,  torikortteliseutu on todella viehättävä ja sympaattinen alue.

Lauantai-illan päätti se kuuluisa Toca, tämänhetkinen ykkössuosikkini hyvän ruoan ystäville.

Mahtava ruokakierros Helsingissä. Kaikki ihan ykkösluokan meinikiä. Nuorten inspiroituneiden ruoka-ammattilaisten tekosia. Hyvää kuuluu, Helsinki!

Lisää vedet kielelle herauttavia ravintola-arvosteluja löydät täältä.