Lapsuuteni mansikkapaikkka oli Turun saaristossa. Nyt se on kalaisan järven äärellä eteläisessä Savossa.

Mansikkapaikassa sielu lepää, vesi on tyyntä ja elämä maistuu. Kesällä mansikkapaikassa vähän villiinnytään: hypätään vaatteet päällä järveen, valvotaan liian pitkään ja katsellaan kuuta. Hortoillaan metsässä, pujotetaan metsämansikoita ruohonkorteen ja nautitaan paljain jaloin tepastelusta. Tehdään kaikkea epätavallista ja outoakin. 

Kyllä. Kesäloma alkoi ja ensimmäisen viikonlopun aikana tuli tehtyä kaikkea lomaisaa. Laskin kierroksia oikein kunnolla, tunnustelelin kesää. Ja söin mansikoita.

Tunnustaudun myös lomaoutoilijaksi. Tiedän, että meitä on Suomi pullollaan, mutta uskallatko tunnustaa..?

Tämä outoilu juontaa juurensa jo sieltä saaristosta, jossa aina ensimmäisenä saareen saapumisen jälkeen vedettiin niskaan jotkut käsittämättömät vaateparret, sellaiset koko talven mökillä olleet: perulainen pipo, kalastajalakki, norjalainen koinsyömiä villapaita, liian isot kumisaappaat tai vaikkapa vain pelkkä viltti.. Sitten otettiin snapsi mökkijuomaa. Sellaista kamalaa myrkkyä, jossa helmeilevää omenaviiniä, konjakkia, giniä ja jotain salaisia, saaresta poimittuja ainesosia. 

Nyt olen juuri starttaamassa kohti Turkua eli tämä kaikki taas edessä.. outous kunniaan, kesällä ainakin!

Mutta hetkeksi vielä Savoon. Täällä mökkiseudulla ne makeimmat mansikat tulevat Leppäsen Sepon pelloilta. Tilalle ajetaan ennen yhdeksää, jotta vielä ehtii saada juuri poimittuja mukaansa. Seppo kertoilee, kuinka herneet eivät tänä sateisenä kesänä menestyneet, kuinka yhtenä vuonna joku poimijoista keräsi 225 litraa mansikoita yhdessä päivässä ja pohditaan yhdessä, onko polka vai honey se makein lajike.

Ilmat ovat hellineet mansikoita. Ne ovat kuivia, napakoita, tummanpunaisia ja mukavan kokoisia. Juuri nyt on mansikka-aika parhaimmillaan. Käväisin lauantaina noutamassa 10 litran laatikon – syötäväksi ja vähän pakkaseenkin.

Ensimmäisiä mansikoita natustelin jo Sepon tilalla, sitten jatkoin mansikkapuuhastelua kuplivan kanssa laiturilla. Illemmalla valmistin appelsiinisokerimansikoita ja pilkoin osan pakkaseen. Pakkasesta löytyi pari pussia pakastemansikoita, joten syntyi saunajuomaksi ihanaa mansikkamargaritaa. Paras mansikkainen margarita nimittäin yhdistää pakastettuja ja tuoreita. Laitan toki reseptinkin tulemaan tässä päivänä eräänä. Sunnuntaina syntyi mansikkakakku. Kaikki piti tehdä kerralla – nähtävästi. Mansikka on nyt koettu.

 Herkullinen oldie, but goldie on tämä yksinkertainen resepti, mansikoita ja appelsiinisokeria. Tämän kanssa ei ainakaan lomastressiä saa aikaiseksi.

Huomasitko muuten nuo herkän kauniit kulhot kuvissani?

Nämä ihastuttavat, silmää miellyttävät, sveitsiläiset  Nature’s Design-tuotteet ovat juuri rantautumassa Suomeen. Ihastuin niihin ja niiden taakse kätkeytyvään ideologiaan ikihyviksi. 

Tuotteet ovat ekologisia (valmistettu lyijyttömästä lasista ja kokonaan luonnonmateriaaleista, osittain myös kierrätetyistä materiaaleista),  suurin osa lasituotteista on käsinpuhallettuja ja muodoissa on haettu harmoniaa, yhteyttä luontoon. Tätä harmoniaa korostaa tuotteiden aidot kultaiset, hopeiset tai platinaiset elämän kukan pyhät symbolit, jotka on poltettu lasien, karahvien ja mukien pohjaan. 

Kultainen leikkaus ja vesielementti ovat tuotteiden muotoilin inspiraation lähteitä ja tuovat muotoihin sopusuhtaisuutta.  Omasta näkövinkkelistäni katsottuna Nature’s Designin tuotteet ovat hurjan kuvauksellisia. Näitä tulet näkemään lisää kuvissani. Nyt esimakua Cotula- ja Patera-kulhojen kautta. 

Pidemmittä puheitta makoisia mansikoita kaikille.  Ja varokaa vaanivia kesäoutoilijoita!

Yhteistyössä Nature’s Designin kanssa.