SISÄLTÖYHTEISTYÖ
Lähes kuukausi siinä meni, että sain studion kuntoon. Lähinnä hitaasti syntyi keittiö. Mutta nyt sekin on uutta jääkaappia myöten valmis.
Mulla ei niin sanotusti mennyt ihan putkeen keittiön valmistumisen kanssa. Tila, jonka hommasin, on liiketila eli siellä ei ole koskaan ollut liettä. Selvitin asiaa ja liesi kyllä onnistuu, isännöitsijä totesi.
No, liesikuljetus saapui. Sähkömies soitti tullessaan ja kun kerroin, mihin liesi on tulossa, lähes kuulin, kun hän iski jarrut pohjaan. MITÄH!? Ei sinne mitään liettä saa. Osta sellainen pöytäliesi. Sanoin, että kyllä tänne pitäisi saada ja olen asian selvittänyt ja tilaisin asennuksen tätä silmällä pitäen. Hyvin ärhäkkä ja kiireisen oloinen sähkömies suostui kuin suostuikin kipaisemaan paikalle, kääntyi kannoillaan ja totesi, että vie lieden pois. Perskele et nyt veis. Mutta vei se.
Ei muuta kuin soittamaan mestaan, josta lieden hommasin. Kovistelin myyjäpoikaa ja lupasi uuden ja osaavan sähkömiehen asap. Tämä saapuikin muutamien päivien päästä, totesi, että joo, homma hoituu. Autoin häntä kantamaan lieden studiolle ja lähdin kotiin. Seuraavana päivänä liesi pelitti hienosti. Huh.
No. Ei tämä tässä vielä ollut. Boschin kookas NoFrost-jääkaappipakastin, jossa on VitaFresh-toiminto, piti vielä saada studiolle, jotta ruoatkin säilyisivät tuoreina. Tuli soitto, tulossa on.
Paikalle pyrähti hintelä poika yksin 100 kilon ja 193 senttisen jääkaapin kanssa. Tsekkasi tilanteen. Jaaha, on jyrkät portaan, vaikka onkin katutasossa ja tokaisi mulle, että saat auttaa (mikähän tämän muuten on, että kun kodinkoneita kuljetetaan, niin oletetaan, että vastaanottaja jaksaa näitä kaappeja kanniskella?) Mä-en-jaksa.
Enkä jaksanut tietysti tätä yhtään kannattaa saati sitten kanniskella. Niskat meni ihan jumiin, kun yritin auttaa, vaikka heti totesin, että ei tästä mitään tule. No, kuljetusfirman kaveri sanoi, että vie jääkaapin pois. Voi itku. Mitä vielä? Soitin kuljetusfirmaan ja taas vähän kovistelua.
Seuraavana päivänä paikalle pyrähti – luojan kiitos – kaksi kaveria jääkaapin kanssa. Olin onnesta soikeana..kunnes he totesivat, että ei mahdu. Mitä, ei mahdu. No ei mahdu, ei mahdu. Eikä ihme, sillä tämä jääkaappi-pakastin on kookas, 480 litrainen ja hyllyt 70 cm leveitä.
Hätäisenä piipitin, että voisiko pahvit poistaa, jotta mahtuisi. Ei kuulemma kuulu hommiin. Mä kyllä poistan ne, jatkoin hätäisenä. Näytin varmaan niin järkyttyneeltä, että he heltyivät ja muutamassa minuutissa riipivät jääkaapin pois pahveista ja loppui sujui kuin leikki vain. Jääkaappi könöttää nyt keittiössä sille varatulla paikallaan.
Eikä mikä tahansa jääkaappi-pakastin tämä olekaan. Boschin VitaFresh toiminnollinen jääkaappipakastin oli meillä myös ruokakuvausworkshopin aikana käytössä ja siellä ihastuin tähän kookkaaseen kaveriin. Tässä kaapissa kun on jännittävä VitaFresh-jäähdytystekniikka, joka säilyttää lihat, kalat ja itselle tärkeät vihannekset jopa kolme kertaa kauemmin tuoreina. Tällaisena kasvistenpurijana ja ruokakuvaajana jääkaappi tursuaa juuri vihanneksia ja mikäs sen parempaa, jos niiden elinikää saa pidennettyä. Workshopin vihannekset yleensä nuutuvat ja seuraavalle päivälle pitää varata täysin tuoreet tuotteet. Nyt kaikki ihanat vihannekset olivat ehossa kunnossa vielä sunnuntainakin. Tai ainakin ne, mitkä muistimme VitaFresh-laatikkoon sujauttaa.
Tämän toiminnon paikkansa pitävyyden olen jo huomannut, vaikka muuten tutustummekin vasta toisiimme. Aa, niin ja se superhyvä toiminto, joka alkaa piipata, kun jääkaapin tai pakastimen ovi on jäänyt auki, on myös tullut tutuksi ja ollut tarpeen.
Vanhan sanonnan mukaan lopussa kiitos seisoo. Nyt studioni alkaa olla kaikin puolin kuosissaan. Ja tässä postauksessa oli hieman tunnelmia ja yksityiskohtia työympäristöstäni.
Yksi ongelma enää on. Tavaraa on liikaa, yllätys. Kohta varmaan pitää oikeasti alkaa toisesta päästä myymään kuvausrekvisiittaa ulos. Ei me muuten studiokoira Onnin kanssa tänne mahduta..
Yhteistyössä Boschin kanssa.