Sitruunapannukakku. Pannukakun nimi on niin arkinen ja epäonnistumiseen viittaava, mutta että se voi olla hienostunut jälkkäri. Tällaisena sitruunaisena versiona erityisesti.
Teen pannukakkuja eniten aamuisin. Silloin ne yleensä on gluteenittomia, blini- tai lettupannussa paistettuja. Niihin on muussattu banaania ja saattaa ne olla leivottu tattarijauhoista.
Mutta nyt halusin perinteistä jälkkäripannukakkua uunista. Mutta päädyin tekemään pannarit pieniin blinipannuihin niin, että jokainen ruokailija sai oman pikkupannarinsa. Ja maustoin taikinan sitruunalla, koska päälle tuli keko marjoja. I-ha-naa. Tietysti.
- 4 dl maitoa
- 3 dl spelttivehnäjauhoja
- 1/2 dl sokeria
- 1 tl leivinjauhetta
- 2 munaa
- 1 tl vaniljaa jauheena
- 2 tl sitruunauutetta (tai puolikkaan sitruunan mehu)
- 1 sitruunan raastettu kuori
- voita paistamiseen
- 1 rasia vadelmia
- 1 pieni rasia mustikoita
- 6 isoa mansikkaa
- pölysokeria
- raasta yhden sitruunan kuori raastimen hienoimmalla terällä.
- Sekoita maito, sokeri ja munat. Sekoita jauhojen joukkoon leivinjauhe ja vanilja ja lisää seos taikinaan. Lisää taikinaan sitruunauute ja sitruunan raastettu kuori. Sekoita.
- Kuumenna uuni 200 asteeseen. Laita blinipannut uuniin kuumenemaan ja laita nille nokare voita. Kun voi on sulanut, laita kauhallinen taikinaa jokaiseen pannuun. Paista 20 minuuttia, kunnes pannukakut ovat kullanruskeita pinnalta.
- Laita pannukakut lautasille. Kokoa jokaiselle pannarille keko marjoja ja tupsauta päälle pölysokeria. Tarjoa lisäksi löysäksi vatkattua kermaa tai pyöräytä jokaiselle pannukakulle vielä vaniljapäätelöpallo.
- Sitruunauutetta löysin jostain marketista. Se sisältää ainoastaa sitruunaöljyä ja vettä ja tuoksuu aromikkaasti sitruunalle. Pannareihin tuli huikean hieno sitruunan maku. Mutta sama onnistuu myös lisäämällä taikinaan raastettua sitruunan kuorta ja hieman mehua.
Mutta huomasin myös, että ruoanlaitto on rauhoittavaa. Se on ihan zen. Ajatukset ovat kiinni hetkessä, juuri siinä, mitä teen ja murheelle ei ole sijaa. Etenkin leivän leipominen oli kuin parasta terapiaa – puhumattakaan sen syömisestä.
Ruoanlaitto tekee mut onnelliseksi, myös murheiden keskellä. Se oli tämän viikon oppi se.