Pimeä pullo perjantaiksi

Pieni lintu oksallaan, laulaa niitä näitä.

Tai ainakin musta-valkoinen. Mutta  sisältö on yhtä linnunlaulua ja sirkutusta.

Täytyy myöntää, että joskus mun viinivalintaan vaikuttaa pullon esteettisyys. Tiedän, että sillä ei ole välttämättä mitään tekemistä erinomaisen sisällön kanssa. Ja karvaita pettymyksiä on estetttisen pullon äärellä koettu. Eihän ikävänmakuisen viinin somaa pulloa edes raaski kuvata, koska kirjoitan vain asioista, joista aidosti pidän.

Syystunnelmointia.

Mutta aina silloin tällöin joku erikoinen, värikäs tai hassu pullo Alkon hyllyllä ilahduttaa ja tarttuu matkaan. Kuten nyt tämä Loganin Weemala Pinot Noir. Kuulin, kuinka tuo pieni musta lintu sirkutti iloista säveltä. Ihan suorastaan pomppi oksallaan. Toki valinnassa painoi hieman myös se, että Loganin Chardonnay oli myös ihan kelpo. Ja silmää miellyttävä pullo sekin.

Pullo lähti pelistä pois.

Tämä esteettinen ostos yllätti. Sisältökin oli varsin kelpoa ja oikein suunmukaista. Pinot Noir mun makuun. Pehmeä, hienostunut ja tasapainoinen viini, jossa keveä, mutta ei kuitenkaan yhtään lattea jälkimaku. Kuulas kirkas väri ja marjaisa tuoksu kumpusivat lasista. Juuri oikea pullo kirpeään syyspäivään. Tämä ostos ilahdutti. Mutta tietäisittepä vain, mitä laitoin ruoaksi tämän herkullisen viinin kanssa. Se vasta maukasta olikin.  Kaunista, syksyistä ja ihanaa. Mutta siitä lisää seuraavassa kirjoituksessa..